Tukkijoella... |
 Lähdettiin kotisatamasta Iin Röyttää kohti, kun Toppilansalmessa näin kelluvan tukin, liekö Meri-Oulun tukkilautasta karannut, mietin... Kohta näkyi toinen, kolmas, neljäs...Keräsin tukit hinaukseen ja näyttämön laiturilla asian varmistettuani, että heidän tukkejansa oli, vetaisin puut tukkilautan viereen laiturille, nyt siis matka Röyttään voisi jatkua hyvillä mielin, eipähän mene tukit merelle asti, eikä kenenkään potkuriin, tai pahimmassa tapauksessa tule vauhdissa pohjasta sisälle...  Vähän matkaa ajeltaumme kellui vielä yksi tukki, toinen, kolmas, neljäs... Päätin viedä vielä nämä neljä karkulaista takaisin samaisen laiturin päähän... Luulin nähneeni pahaa unta tai näkyjä kun vastaantulevat aallot olivatkin uusia tukkeja, nyt niitä näkyi jo kymmenkunta, joista yhteensä kahdeksan sain hinaukseen. Melkoista sompaamista se Toppilansalmen virrassa oli...  Souvaripoika painaa laulaen hommia... "Jos olis valta, niinkuin on mieli..."  ...ja salmen toiselta puolelta annettiin säestys ja taustakuoro, samaisen näytelmän harjoituksissa.  Nippuhinaaja Mira-Julia.  Siinä koko saldo, sain 14 tukkia hinaukseen, joista 13 kuiville, muutama jäi vielä salmeen kellumaan, harkitsin jo viranomaisille ilmoittamista karanneista tukeista, mutta onneksi yksi Meri-Oulun puuhamiehista oli hommannut itselleen kumiveneen moottorilla ja hinasi loput puut pois salmesta. Onneksi oli tommosia rimpuloita, tukit joita minä olen lumihangessa tottunut uittamaan, ovat yleensä sylintäyteisiä. ;)  Meni sitten toista tuntia niitten tukkien kanssa sestoessa, joten vaimoni Seijan pyynnöstä päätimme rantautua Ulkovarjakkaan (Varjakkasaari) ja hyvin ne pihvit paistuivat sielläkin. Meressä peseytymisen jälkeen souvaripoikaa jo vähän hymyilyttikin.  ..ja palkittiinhan minun kanssaveneilijöiden turvallisuuden eteen tehty työni sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla, kaksi lippua "Tukkijoella" näytelmään, Toppilan möljälle. :) |